Euroopan komissio on tarttunut tomerasti toimiin vihreän talouden edistämiseksi EU:ssa. EU-maiden halutaan olevan maailmassa edelläkävijöitä muutoksessa ilmastoneutraaliksi taloudeksi. Tuore komissio on linjannut useita toimia, joilla se aikoo viedä asiaa eteenpäin. Toimiin kuuluu muun muassa EU:n teollisuus-, ympäristö-, kemikaali-, metsä- ja kauppapolitiikan kehittäminen entistä ilmastoneutraalimmaksi. Yhtenä keinona on nostettu esille hiilitullien asettamien tuotteille, jotka on valmistettu merkittävien ilmastopäästöjen kera. Komission kaavailut ovat herättäneet innostusta ja huolta. Itse suhtaudun ajatukseen ennakkoluulottomasti – miksipä ei. Mutta toki ekoprotektionismin loukkuun EU ei saa joutua.

Lähtökohtaisesti ajatus hiilitulleista on loistava. Miksi Kiina tai Indonesia saisi saada kilpailuetua siitä, että se valmistaa esimerkiksi terästä omissa, perinteisissä tuotantolaitoksissa vähemmän ympäristöystävällisesti ja valtaa myös maailman sekä Euroopan markkinoita edullisilla hinnoilla? Tasavertaisempien kilpailuedellytysten luominen nimenomaisesti vaati, että tuo isompi hiilijalanjälki eli ympäristörasitus laitetaan rasittamaan noita tuotteita, jos ne pyrkivät puhtaamman teknologian ja tuotannon eurooppalaisille markkinoille. Ympäristö- ja ilmastosaastuttamiselle pitää olla hinta.

Haasteena ilmeisesti on se, miten asetaan läpinäkyvät ja ennakoitavat kriteerit hiilitulleilla tavalla, jotka vastaavat myös WTO:n pelisääntöjä ja ovat sopusoinnussa muiden kansainvälisten sitoumusten kanssa. Ja eri toimialat ja toimijat myös Euroopassa kohtaavat erilaisia haasteita hiilitullien vaikuttaessa hankinta- ja tuotantoketjuissa. Nämä pitää toki selvittää, sillä syrjivään ja laittomaan ekoprotektionismiin EU:n ei kannata sortua, sillä USA ja Kiina kyllä osaavat vastatoimet. Mutta toisaalta, jos muutosta halutaan, joutuu kauppapoliittiset intressit joustamaan ilmastopoliittisten intressien paineessa.

Kansainvälisellä kauppakamarilla ei ole vielä ehdotonta ja lopullista kantaa asiaan. Henkilökohtaisesti suhtaudun asiaan lähtökohtaisesti myönteisesti, sillä hiilitullit voivat olla niitä ainoita ja tehokkaita keinoja varmistaa eurooppalaisen ja suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä ja tasavertaisempia toimintaedellytyksiä globaalissa taloudessa täysin hyväksyttävin eli ilmastoperusteina. Toki juristina ymmärrän että hiilitullien on täytettävä erilaiset kansainvälisen kaupan pelisäännöt, mutta silti juridiikasta se ei saa jäädä kiinni. Samanaikaisesti pitäisi WTO:n alaisuudessa potkia eteenpäin pari vuotta sitten umpisolmuun ajautuneita ympäristöteknologiatuotteiden tullivapauteen tähtääviä EGA-neuvotteluita.

Kansainvälisen kaupan pelisäännöt kaipaavat uudistamista. Niiden pitää elää ajan hermolla, mutta niitä ei toki saa käyttää vääränlaiseen protektionismiin. EU voi osoittaa johtajuutta pelaamalle tämän pelin oikein ja taitavasti – talouden ja ympäristön kannalta.

Timo Vuori, maajohtaja, Kansainvälinen kauppakamari ICC

Epävarmuus on uusi normaali. Se tulee väistämättä jatkumaan maailman politiikassa ja taloudessa myös vuonna 2020. Tällä on vaikutusta yritysten toimintaan, kansainväliseen kauppaan ja investointeihin. Epävakaus ja sitä kautta epävarmuus toimintaympäristössä tuntuu.

Vuosi 2020 on USA:n presidenttivaalien vuosi. Presidentti Trumpi pitää väistämättä kauppapoliittisessa jännityksessä niin Eurooppaa kuin Kiinaa. Se on pelin henki myös 2020. Vaikka USA ja Kiina sorvaisivat jotain kauppadiilejä, niin kansallinen turvallisuus mukaan lukien kyberturvallisuus – case Huawei / 5G – tuskin ratkeaa ennen vaaleja. Tämä väistämättä tuntuu myös Euroopassa.

Euroopan unioni hakee nyt kunniahimoisesti kasvua vihreästä taloudesta. Hyvä niin. Ilmastoneutraali ja resurssitehokas talous on hyvä tavoite, mutta mihinkään talouden downshiftaukseen Euroopassa ei ole varaa. Nykyisen ja tulevan teknologian avulla luonnonvarojen rajallisuushaaste kyllä pystytään ratkaisemaan. EU:n on syytä jatkaa aidosti sisämarkkinoiden syventämistä sekä tervettä ja reilua vapaakauppaa edistävää kauppapolitiikkaa.

Entä sitten Suomi. Olemme taloudellisesti riippuvaisia maailmantalouden suhdanteista, mutta samalla pitäisi uskaltaa ja jaksaa uudistaa Suomea yhteiskuntana. Nyt politiikka vain valitettavasti alkaa mennä meilläkin someiluksi ja kuittailuksia. Isot ja pienet asiat hukkuvat politiikan mutapainiin. Peiliin katsomisen paikka kaikilla puolueilla. Nyt tarvitaan aitoa arvojohtajuutta myös politiikassa, mutta se kaipaa tuekseen ripauksen realismia, jotta Suomen uudistuminen aidosti edistyy.

Yritysten ääni pitää kuulua vahvasti poliittisessa päätöksenteossa, mutta myös yritysten ajatusmaailma kaipaa uudistumista. Pohjoismainen markkinatalous on edelleen ainutlaatuinen saavutus, mutta sen pitää myös uudistua. Samalla poliittisten päättäjien on muistettava yritysten kilpailukykyä Suomessakin rakentaessaan, että yrityksillä on vaihtoehtoja, mutta Suomella ei. Siksi koko Suomen missio on oltava tervettä taloutta ja työpaikkoja luova sekä kannustava.

Yritykset ovat ongelman ratkaisu, eivät ongelma, mutta myös yritysten pitää ymmärtää entistä paremmin yhteiskunnalliset tarpeet ja paineet. Tämä vaatii uudenlaista viisautta ja herkkyyttä sekä rohkeutta kaikilta toimijoilta. Suomessa jos jossain maailmalla on mahdollista tässä onnistua. Jos vain uskallamme uudistua. Seuraavista vaaleista tai some-kiivailusta riippumatta…

Maajohtaja Timo Vuori

 

 

Kello käy eikä Brexit -ratkaisua näy voisi viime aikojen poliittista peliä Britanniassa kuvata osuvasti. Valitettavasti Britannia on astunut syvälle Brexit-suohon eikä yhteisen kansallisen tahtotilan muodostaminen tahdo onnistua. Kova Brexit 12.4.2019 alkaen on varteenotettava vaihtoehto, mutta siirtymäajallista Brexit-ratkaisua 22.5.2019 tai koko Brextin peruuntumistakin toivotaan.

Britanniassa asia on umpisolmussa, koska kummankaan pääpuolueen riveistä löydy enemmistölle sopivaa ratkaisua asiaan. Ja Brysselissä sekä EU27-maiden pääkaupungeissa kärsivällisyys alkaa olla kovilla. Yhä useamman kuulee Brysselin käytävillä kuulevan toteavan, että heitetään britit ulos että voidaan palata arkiseen EU-agendaan.

Brexit-umpisolmun avaaminen tai jälkipyykin pesu voi hyvinkin jäädä Suomen EU-puheenjohtajakaudelle. Silloin Suomen on syytä muistaa vanha poliittinen viisaus – kansainvälisissä suhteissa emme ole tuomareita, enemmänkin lääkäreitä. Kävi Brexitissä miten tahansa EU kaipaa Britanniaa ja päinvastoin. Sen historia on osoittanut, eikä tulevaisuus tee siinä suhteessa poikkeusta.

Kirjoittaja Timo Vuori on Kansainvälisen kauppakamarin ICC Suomen maajohtaja ja Keskuskauppakamarin kansainvälisten asioiden johtaja. Hän seuraa Brexitiä kv.verkostojensa kautta Brysselin ja Lontoon kabinetit mukaan lukien. 

 

 

Mikä ihmeen kova Brexit? Britannian parlamentin Brexit-erosopimuksen hylkäyksen myötä otettiin iso askel kohti kovaa Brexitiä. Tämä tarkoittaa sitä, että ellei mitään uusia poliittisia päätöksiä pystytä ennen maaliskuuta Britannian ja EU:n kesken sopimaan eron ehdoista tai eron ajallisesta siirtämisestä, Britanniasta tulee yhdessä yössä 30.3.2019 alkaen ilman siirtymäaikoja EU:n ulkopuolinen maa. EU-oikeuden soveltaminen lakkaa välittömästi, millä on laajat poliittiset ja taloudelliset vaikutukset. Samalla kaikki aikaisemmat sopimukset Britannian maksuosuudesta EU:lle ja kansalaisten asemasta vesittyvät.

Britannian-kauppaa samoilla säännöillä kuin Venäjän kanssa. Yritysten kannalta keskeisin muutos on Britannian jääminen heti EU-sisämarkkinakaupan ulkopuolelle. Näin ollen EU:n tavaroiden, palveluiden, henkilöiden ja pääoman vapaa liikkuvuus ei enää koske Britanniaa. Britannia ei voi myöskään hyödyttää EU:n kauppasopimuksia ja niiden tullietuuksia muiden maiden kanssa. EU:n näkökulmasta Britanniasta tulee heti Venäjän kaltainen kauppakumppani, jonka kanssa kaupan pelisäännöt löytyvät ainoastaan tulleja ja kaupan esteitä käsittelevistä WTO-sopimuksista.

Mitä yrityksen on jatkossa huomioitava?

1. Varaudu markkinoiden epävarmuuteen. Brexit väistämättä luo epävarmuutta niin Britannian kuin EU:n talouteen. Se voi nopeuttaa talouskasvun taittumista koko Euroopassa, mutta erityisesti Britanniassa. Epävarmuus on jarruttaa kaupankäyntiä ja investointeja sekä kulutusta. Pörssikurssitkin reagoivat väistämättä eri tavoin.

2. Hallitse valuuttariskit. Markkinoiden epävarmuudessa valuuttakurssi väistämättä heilahtelevat. Punnan ja euron arvo muuttuu, joten yritysten on syytä suojautua valuuttariskeihin kauppasopimuksissa ja muilla keinoilla.

3. Tunnista muutokset markkina-asemassa. Britannian jättäessä EU:n sisämarkkinat eri yritysten markkina-asemassa voi tapahtua merkittäviä muutoksia niin EU:ssa kuin erityisesti Britanniassa. Niihin sopeutuminen vaatii yrityksiltä aikaa. Muutoksessa joku menettää ja joku toinen valtaa markkina-asemia, niin EU:n sisämarkkinoilla kuin niiden ulkopuolelle jäävillä Britannian-markkinoilla. EU:n säännöt kilpailusta ja julkisista hankinnoista eivät koske enää Britanniaa.

4. Varmista tuotanto-, hankinta – ja jakeluketjujen toimivuus. Britannian jäädessä EU:n sisämarkkinoiden ulkopuolelle usean yrityksen tuotanto-, hankinta- ja jakeluketjut joutuvat sopeutumaan uusiin kaupankäynnin sääntöihin ja mahdollisiin tulleihin. Vaikka yrityksen pääasiallinen brittikumppani vakuuttaa tuotannon, hankinnan ja jakelun toimivan ilman ongelmia, voi yllätyksiä tulla tämän kumppani- ja alihankkijaverkostossa. Kun tullittomuus poistuu, tullaus ja logistiikka sekä varastointi monimutkaistuvat. Väistämättä tavaroiden saatavuudessa ja toimitusvarmuudessa voi olla ongelmia heti kovan Brexitin toteutuessa. Suomalaiset kauppaketjut ja apteekit ovatkin jo hankkineet ennakkoon Britanniassa valmistettavia autojen varaosia ja muita tuotteita sekä lääkkeitä ja elintarvikkeita.

5. Opettele tullit ja tulli-ilmoitukset. Tullit, tullimuodollisuudet, logistiikkakulut saattavat yllättää EU-säännöillä vienti- ja tuontikauppaa brittien kanssa käyneet suomalaisyritykset. Tavarakohtaiset tullitariffit voivat olla jopa 10 prosenttia. Tulli-ilmoitukset on tehtävä, tullauksessa yritys ei voi hyödyntää AOE-statusta, arvonlisä- ja valmistevero- sekä alkuperäsäännöt muuttuvat. Myös tuotteiden terveys- ja kasvinsuojelutarkastukset muuttuvat. Suomen tullin mukaan viennissä ja tuonnissa Britannian kanssa on syytä varautua aikakin yhteen ylimääräiseen tullaus- ja logistiikkapäivään, mistä luonnollisesti aiheutuu ylimääräisiä huolinta- ja varastointikuluja.

6. Seuraa mahdollista sääntelyn eriytymistä. Yritysten liiketoimintaa koskeva sääntely on Britanniassa tällä hetkellä pääasiallisesti yhdenmukaista EU:n sisämarkkinoiden sääntöjen kanssa, koskivatpa ne tavaroiden, palveluiden, henkilöiden tai pääoman liikkuvuutta. Mutta mikään ei takaa, ettei EU:n ja Britannian sääntely lähtisi eriytymään jo varsin pian. Varsinkin kun Britanniassa on vahvasti korostettu poliittisen ja taloudellisen itsemääräämisvallan paluuta Brexitin ansiosta. Eriytyvä sääntely johtaa siihen, että yritysten on sopeutettava toimintaansa eri tavalla brittimarkkinoille kuin EU:n sisämarkkinoille. Yhtiöoikeus-, IPR-, tietosuoja-, terveyden- ja kasvinsuojelu-, ja kuluttajansuoja-asiat voivat olla alueita, joissa sääntely tulee eroamaan. Varsinkin jos Britannia aikoo neuvotella USA:n kanssa nopeasti syvällisen kauppa- ja kumppanuussopimuksen, mikä vaatii taas brittejä sopeuttamaan markkinasääntelyänsä USA:n toiveiden mukaisesti.

7. Tarkista teknisten määräysten kehitys. EU:n sisämarkkinoiden vahvuuksia on se, että yhdessä EU-maassa valmistettu ja markkinoille hyväksytty tuote kelpaa sellaiseen vastavuoroisesti kaikkien muiden EU-maiden markkinoille ilman maakohtaisia viranomaistarkastuksia. Kovan Brexitin takia tämä periaate ei enää sovellu, joten EU-maat – Suomi mukaan lukien – voivat vaatia brittituotteilta EU-teknisten määräysten noudattamista ja tarvittaessa myös erillisiä viranomaistarkastuksia. Vastaavasti britit voivat toimia samoin EU-maista tulevien tuotteiden osalta. Tällaiset maa- ja markkinakohtaiset tekniset määräykset ja viranomaishyväksynnät vaikeuttavat kaupankäyntiä. Pahimmassa tapauksessa ne voivat kasvattaa vienti- ja tuontikuluja arviolta 10-15 prosenttia tavaran arvosta.

Apua löytyy, mutta kotitehtävät pitää tehdä itse. Suomalaisyritysten on syytä aloittaa varautuminen kovaan Brexitiin viimeistään nyt. Kullakin yrityksellä ja toimialalla on omat erityispiirteensä, joihin voi tulla myös muutoksia. EU:n komissio, suomalaiset viranomaiset ulkoministeriö ja Tulli mukaan lukien sekä elinkeinoelämän järjestöt, kuten Kauppakamarit auttavat mahdollisuuksien mukaan kovan Brexitin vaikutusten arvioinnissa. Mutta lopulta kukin vienti- ja tuontiyritys joutuu tekemään omat kotiläksynsä. Brexitin vaikutukset eivät rajoitu vain vienti- ja tuontiyrityksiin, vaan ne koskettavat brittituotteita ja palveluita käyttäviä kotimarkkinayrityksiä pienistä kaupoista kampaamoihin ja korjaamoihin asti. Nyt on aika herätä, ettei Brexit yllätä.

BREXIT-TIETOVINKIT:

• Are you ready for Brexit – Kauppakamarit: https://www.ihk.de/brexitcheck-en

• EU:n komissio: https://ec.europa.eu/info/brexit/brexit-preparedness/preparedness-notices_en

• UM: https://um.fi/brexit-ja-suomi

• Tulli: https://tulli.fi/tietoa-tullista/ajankohtaista/brexit

• Britannia: https://www.gov.uk/government/collections/how-to-prepare-if-the-uk-leaves-the-eu-with-no-deal

• Irlanti: https://www.prepareforbrexit.com/

Kaupankäynti luo vaikutusvaltaa. Kiinan kansainväliset investoinnit lähtivät 2010 -luvulla voimakkaaseen kasvuun poliittisista ja taloudellisista syistä. Talouden kautta Kiina halusi lisätä poliittista vaikutusvaltaansa, koska kommunistinen puolue ja valtionyhtiöt (SOE) ovat usean yrityksen ja investoinninkin taustalla – tavalla tai toisella. Logistiset Silk and Belt Road-hankkeet palvelevat tätä tavoitetta. Jos hallitset logistiikkaketjuja, hallitset maailmaa. Taloudelliset syyt ovat myös ajaneet kiinalaisia yrityksiä investoimaan ulkomaille hankkiakseen osaamista, innovaatioita ja teknologiaa sekä jopa maanviljelysmaat Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikasta.

Kaikilla markkinoilla on kiinalaista rahaa. Kun vuonna 2010 Kiinan ulkomaille tekemät investoinnit olivat hieman yli 50 mrd euroa, niin huippuvuonna 2016 ne olivat jopa yli 175 mrd euro. Noina vuosina Kiina on investoinut paljon lähimarkkinoille Aasiaan, mutta myös Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan sekä Eurooppaan. Kiinan suorat investoinnit USA:han ovat myös olleet kasvussa, mutta eivät lähelläkään samaa tasoa kuin Euroopassa. Vuonna 2016 Kiinan valtio tiukensi linjaansa investointeihin ulkomailla. Investointien piti entistä paremmin palvella Kiinan oman talouden ja hyvinvoinnin turvaamista pitkällä aikavälillä.

Suomi on Euroopan eliittiä. Vuosina 2000-2017 Kiinan suorat investoinnit Suomeen ovat olleet 7.1 mrd euroa ja työn alla ovat noin 2 mrd uudet investoinnit (mm. biojalostamohankkeet). Suomi on pärjännyt hyvin Euroopassa kiinalaisinvestointien houkuttelussa. Olemme sijalla kuusi kun tarkastellaan Kiinan investointeja EU:ssa vuosina 2000-2017. Keskimäärin Kiinan sijoitusvirran Suomeen on arvioitu olevan noin 100 – 200 miljoonaa euroa, mutta toki Supercell-kauppa on yhä ainoa kiinalainen miljardisijoitus suomalaiseen yhtiöön ja sekin tapahtui kiinalaisen Tencent-teknologiayhtiön hankittua japanilaiselta Softbankilta. Supercell -kauppa antaa hieman vääristyneen kuvan Suomesta Kiinan investointikohteena. Suomessa ei kanna vielä yhden jättimäisen Supercell -kaupan takia paukutella henkseleitä siitä, kuinka hyvin houkuttelemme kiinalaisia investoijia Suomeen.

Kiinan ulkomaiset investoinnit tulevat jatkumaan – Kiinan oman kasvun turvaaminen vaatii sitä. Mutta Kiina harkitsee entistä tarkemmin mihin ja miten se sijoittaa. Asenteet kiinalaisia investointeja kohtaan ovat muuttumassa varovaisemmiksi Euroopassa ja USA:ssa. Huawei-skandaali on vain jäävuoren huippu. Toisaalta Euroopassa ja USA:ssa ei voida eikä haluta kääntää selkää Kiinalle kauppa- ja investointikumppania, mutta entistä enemmän esille nousee vastavuoroisuus.

Suomen panostettava Kiina-suhteisiin, mutta järjellä. Meidän on syytä jatkaa ja kehittää kauppa- ja investointisuhteita Kiinan kanssa, mutta sinisilmäisiä meidän ei myöskään pidä olla. Kiina on suurvalta, jossa politiikka ja talous kulkevat käsi kädessä.

Timo Vuori, maajohtaja, Kansainvälinen kauppakamari ICC Suomi