Euroopan komission tuore esitys EU:n kauppastrategiaksi vaikuttaisi laajalti myös Suomeen. Esityksessä on paljon hyvää, mutta ajaako liian kovat vaatimukset vientikumppaneille EU:n sopimuksettomaan tilaan.
Euroopan komissio on tehnyt esityksen EU:n uudeksi kauppastrategiaksi. Parhaillaan Euroopan parlamentin ja neuvoston arvioitavana oleva kauppastrategia toisi suuren linjamuutoksen EU:n kauppapolitiikkaan, sillä se toisi kauppakumppaneille mittavia uusia velvoitteita ilmastoa, ihmisoikeuksia ja työoloja koskien. Tällä olisi merkittäviä vaikutuksia myös Suomen vientiin ja tuontiin, suunnitteilla olevat EU:n hiilitullit esimerkkinä mainiten.
Uusien kauppasopimusten ohella EU aikoo keskittyä EU-maiden omien kauppaintressien suojaamiseen, mikä voi olla EU:n ulkopuolisestakin kaupasta ja investoinneista riippuvaiselle Suomelle haasteellista. Isojen EU-maiden kuten Ranskan intressit poikkeavat Suomen kauppapoliittisista tavoitteista.
EU:n sisämarkkinoiden toimivuuden ohella Suomelle on taloudellisesti erittäin tärkeää, että EU:n kauppasuhteet esimerkiksi USA:n, Kiinan, Intian ja Venäjän, jopa Britannian kanssa kehittyvät jatkossakin suotuisasti eikä protektionismiin syyllistytä puolin tai toisin.
Koronapandemian väistyessä kilpailujuoksu maailmantalouden herruudesta kiristyy suurvaltajännitteiden leimatessa sitä, joten on toki hyvä, että EU pitää puolensa tässä kisassa. On lähtökohtaisesti hyvä, että EU haluaa uudistaa maailmankaupan pelisääntöjä Maailman kauppajärjestö WTO:ta uudistamalla ja samalla selkeyttää valtionyhtiöihin, valtiontukiin sekä ilmastoon ja työoloihin tuotantoketjuissa liittyviä haasteita.
Mutta, jos WTO:n uudistaminen ei etene, ja samalla EU epäonnistuu kahdenvälisissä kauppaneuvotteluissa keskeisten kauppakumppanien kanssa ylikuormittamalla näitä sopimuksia tiukoilla, uusilla velvoitteilla, alkaa EU:n kauppapolitiikan tavoitteet murentua.
EU:n kauppapolitiikan on toki puolustettava valtioiden kansainvälisiä velvoitteita, sovittuja standardeja ja heijastettava EU:n arvoja, mutta jos se johtaa kauppasuhteissa sopimuksettomaan tilaan, ei se auta arvoja puhumattakaan kansainvälisestä kaupasta ja investoinneista.
Ei sovi unohtaa, että vuoteen 2024 mennessä yli 85 prosenttia maailmantalouden kasvusta syntyy Euroopan ulkopuolella. ja EU:n kaupasta yhä 60 prosenttia perustuu WTO-sääntöihin. Suomen kaltaisen, viennistä, tuonnista ja investoinneista riippuvaisen talouden kannalta kansainvälisen kaupan sääntöpohjaisuus ja ennakoitavuus ovat elintärkeää, mutta uudet kauppasopimukset ja WTO:n säännöt vaativat kompromisseja myös EU:lta.
EU:ssa olisi syytä vielä tarkkaan harkita, onko sittenkään järkevää kaataa Kiinan kanssa tehty CAI-kumppanuussopimus tai Latinalaisen Amerikan kanssa neuvoteltu Mercosur-sopimus. Kauppapolitiikassakin on pidettävä pää kylmänä ja katse pitkän aikavälin tavoitteissa.
Maajohtaja Timo Vuori
