Mikä ihmeen kova Brexit? Britannian parlamentin Brexit-erosopimuksen hylkäyksen myötä otettiin iso askel kohti kovaa Brexitiä. Tämä tarkoittaa sitä, että ellei mitään uusia poliittisia päätöksiä pystytä ennen maaliskuuta Britannian ja EU:n kesken sopimaan eron ehdoista tai eron ajallisesta siirtämisestä, Britanniasta tulee yhdessä yössä 30.3.2019 alkaen ilman siirtymäaikoja EU:n ulkopuolinen maa. EU-oikeuden soveltaminen lakkaa välittömästi, millä on laajat poliittiset ja taloudelliset vaikutukset. Samalla kaikki aikaisemmat sopimukset Britannian maksuosuudesta EU:lle ja kansalaisten asemasta vesittyvät.

Britannian-kauppaa samoilla säännöillä kuin Venäjän kanssa. Yritysten kannalta keskeisin muutos on Britannian jääminen heti EU-sisämarkkinakaupan ulkopuolelle. Näin ollen EU:n tavaroiden, palveluiden, henkilöiden ja pääoman vapaa liikkuvuus ei enää koske Britanniaa. Britannia ei voi myöskään hyödyttää EU:n kauppasopimuksia ja niiden tullietuuksia muiden maiden kanssa. EU:n näkökulmasta Britanniasta tulee heti Venäjän kaltainen kauppakumppani, jonka kanssa kaupan pelisäännöt löytyvät ainoastaan tulleja ja kaupan esteitä käsittelevistä WTO-sopimuksista.

Mitä yrityksen on jatkossa huomioitava?

1. Varaudu markkinoiden epävarmuuteen. Brexit väistämättä luo epävarmuutta niin Britannian kuin EU:n talouteen. Se voi nopeuttaa talouskasvun taittumista koko Euroopassa, mutta erityisesti Britanniassa. Epävarmuus on jarruttaa kaupankäyntiä ja investointeja sekä kulutusta. Pörssikurssitkin reagoivat väistämättä eri tavoin.

2. Hallitse valuuttariskit. Markkinoiden epävarmuudessa valuuttakurssi väistämättä heilahtelevat. Punnan ja euron arvo muuttuu, joten yritysten on syytä suojautua valuuttariskeihin kauppasopimuksissa ja muilla keinoilla.

3. Tunnista muutokset markkina-asemassa. Britannian jättäessä EU:n sisämarkkinat eri yritysten markkina-asemassa voi tapahtua merkittäviä muutoksia niin EU:ssa kuin erityisesti Britanniassa. Niihin sopeutuminen vaatii yrityksiltä aikaa. Muutoksessa joku menettää ja joku toinen valtaa markkina-asemia, niin EU:n sisämarkkinoilla kuin niiden ulkopuolelle jäävillä Britannian-markkinoilla. EU:n säännöt kilpailusta ja julkisista hankinnoista eivät koske enää Britanniaa.

4. Varmista tuotanto-, hankinta – ja jakeluketjujen toimivuus. Britannian jäädessä EU:n sisämarkkinoiden ulkopuolelle usean yrityksen tuotanto-, hankinta- ja jakeluketjut joutuvat sopeutumaan uusiin kaupankäynnin sääntöihin ja mahdollisiin tulleihin. Vaikka yrityksen pääasiallinen brittikumppani vakuuttaa tuotannon, hankinnan ja jakelun toimivan ilman ongelmia, voi yllätyksiä tulla tämän kumppani- ja alihankkijaverkostossa. Kun tullittomuus poistuu, tullaus ja logistiikka sekä varastointi monimutkaistuvat. Väistämättä tavaroiden saatavuudessa ja toimitusvarmuudessa voi olla ongelmia heti kovan Brexitin toteutuessa. Suomalaiset kauppaketjut ja apteekit ovatkin jo hankkineet ennakkoon Britanniassa valmistettavia autojen varaosia ja muita tuotteita sekä lääkkeitä ja elintarvikkeita.

5. Opettele tullit ja tulli-ilmoitukset. Tullit, tullimuodollisuudet, logistiikkakulut saattavat yllättää EU-säännöillä vienti- ja tuontikauppaa brittien kanssa käyneet suomalaisyritykset. Tavarakohtaiset tullitariffit voivat olla jopa 10 prosenttia. Tulli-ilmoitukset on tehtävä, tullauksessa yritys ei voi hyödyntää AOE-statusta, arvonlisä- ja valmistevero- sekä alkuperäsäännöt muuttuvat. Myös tuotteiden terveys- ja kasvinsuojelutarkastukset muuttuvat. Suomen tullin mukaan viennissä ja tuonnissa Britannian kanssa on syytä varautua aikakin yhteen ylimääräiseen tullaus- ja logistiikkapäivään, mistä luonnollisesti aiheutuu ylimääräisiä huolinta- ja varastointikuluja.

6. Seuraa mahdollista sääntelyn eriytymistä. Yritysten liiketoimintaa koskeva sääntely on Britanniassa tällä hetkellä pääasiallisesti yhdenmukaista EU:n sisämarkkinoiden sääntöjen kanssa, koskivatpa ne tavaroiden, palveluiden, henkilöiden tai pääoman liikkuvuutta. Mutta mikään ei takaa, ettei EU:n ja Britannian sääntely lähtisi eriytymään jo varsin pian. Varsinkin kun Britanniassa on vahvasti korostettu poliittisen ja taloudellisen itsemääräämisvallan paluuta Brexitin ansiosta. Eriytyvä sääntely johtaa siihen, että yritysten on sopeutettava toimintaansa eri tavalla brittimarkkinoille kuin EU:n sisämarkkinoille. Yhtiöoikeus-, IPR-, tietosuoja-, terveyden- ja kasvinsuojelu-, ja kuluttajansuoja-asiat voivat olla alueita, joissa sääntely tulee eroamaan. Varsinkin jos Britannia aikoo neuvotella USA:n kanssa nopeasti syvällisen kauppa- ja kumppanuussopimuksen, mikä vaatii taas brittejä sopeuttamaan markkinasääntelyänsä USA:n toiveiden mukaisesti.

7. Tarkista teknisten määräysten kehitys. EU:n sisämarkkinoiden vahvuuksia on se, että yhdessä EU-maassa valmistettu ja markkinoille hyväksytty tuote kelpaa sellaiseen vastavuoroisesti kaikkien muiden EU-maiden markkinoille ilman maakohtaisia viranomaistarkastuksia. Kovan Brexitin takia tämä periaate ei enää sovellu, joten EU-maat – Suomi mukaan lukien – voivat vaatia brittituotteilta EU-teknisten määräysten noudattamista ja tarvittaessa myös erillisiä viranomaistarkastuksia. Vastaavasti britit voivat toimia samoin EU-maista tulevien tuotteiden osalta. Tällaiset maa- ja markkinakohtaiset tekniset määräykset ja viranomaishyväksynnät vaikeuttavat kaupankäyntiä. Pahimmassa tapauksessa ne voivat kasvattaa vienti- ja tuontikuluja arviolta 10-15 prosenttia tavaran arvosta.

Apua löytyy, mutta kotitehtävät pitää tehdä itse. Suomalaisyritysten on syytä aloittaa varautuminen kovaan Brexitiin viimeistään nyt. Kullakin yrityksellä ja toimialalla on omat erityispiirteensä, joihin voi tulla myös muutoksia. EU:n komissio, suomalaiset viranomaiset ulkoministeriö ja Tulli mukaan lukien sekä elinkeinoelämän järjestöt, kuten Kauppakamarit auttavat mahdollisuuksien mukaan kovan Brexitin vaikutusten arvioinnissa. Mutta lopulta kukin vienti- ja tuontiyritys joutuu tekemään omat kotiläksynsä. Brexitin vaikutukset eivät rajoitu vain vienti- ja tuontiyrityksiin, vaan ne koskettavat brittituotteita ja palveluita käyttäviä kotimarkkinayrityksiä pienistä kaupoista kampaamoihin ja korjaamoihin asti. Nyt on aika herätä, ettei Brexit yllätä.

BREXIT-TIETOVINKIT:

• Are you ready for Brexit – Kauppakamarit: https://www.ihk.de/brexitcheck-en

• EU:n komissio: https://ec.europa.eu/info/brexit/brexit-preparedness/preparedness-notices_en

• UM: https://um.fi/brexit-ja-suomi

• Tulli: https://tulli.fi/tietoa-tullista/ajankohtaista/brexit

• Britannia: https://www.gov.uk/government/collections/how-to-prepare-if-the-uk-leaves-the-eu-with-no-deal

• Irlanti: https://www.prepareforbrexit.com/

Kaupankäynti luo vaikutusvaltaa. Kiinan kansainväliset investoinnit lähtivät 2010 -luvulla voimakkaaseen kasvuun poliittisista ja taloudellisista syistä. Talouden kautta Kiina halusi lisätä poliittista vaikutusvaltaansa, koska kommunistinen puolue ja valtionyhtiöt (SOE) ovat usean yrityksen ja investoinninkin taustalla – tavalla tai toisella. Logistiset Silk and Belt Road-hankkeet palvelevat tätä tavoitetta. Jos hallitset logistiikkaketjuja, hallitset maailmaa. Taloudelliset syyt ovat myös ajaneet kiinalaisia yrityksiä investoimaan ulkomaille hankkiakseen osaamista, innovaatioita ja teknologiaa sekä jopa maanviljelysmaat Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikasta.

Kaikilla markkinoilla on kiinalaista rahaa. Kun vuonna 2010 Kiinan ulkomaille tekemät investoinnit olivat hieman yli 50 mrd euroa, niin huippuvuonna 2016 ne olivat jopa yli 175 mrd euro. Noina vuosina Kiina on investoinut paljon lähimarkkinoille Aasiaan, mutta myös Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan sekä Eurooppaan. Kiinan suorat investoinnit USA:han ovat myös olleet kasvussa, mutta eivät lähelläkään samaa tasoa kuin Euroopassa. Vuonna 2016 Kiinan valtio tiukensi linjaansa investointeihin ulkomailla. Investointien piti entistä paremmin palvella Kiinan oman talouden ja hyvinvoinnin turvaamista pitkällä aikavälillä.

Suomi on Euroopan eliittiä. Vuosina 2000-2017 Kiinan suorat investoinnit Suomeen ovat olleet 7.1 mrd euroa ja työn alla ovat noin 2 mrd uudet investoinnit (mm. biojalostamohankkeet). Suomi on pärjännyt hyvin Euroopassa kiinalaisinvestointien houkuttelussa. Olemme sijalla kuusi kun tarkastellaan Kiinan investointeja EU:ssa vuosina 2000-2017. Keskimäärin Kiinan sijoitusvirran Suomeen on arvioitu olevan noin 100 – 200 miljoonaa euroa, mutta toki Supercell-kauppa on yhä ainoa kiinalainen miljardisijoitus suomalaiseen yhtiöön ja sekin tapahtui kiinalaisen Tencent-teknologiayhtiön hankittua japanilaiselta Softbankilta. Supercell -kauppa antaa hieman vääristyneen kuvan Suomesta Kiinan investointikohteena. Suomessa ei kanna vielä yhden jättimäisen Supercell -kaupan takia paukutella henkseleitä siitä, kuinka hyvin houkuttelemme kiinalaisia investoijia Suomeen.

Kiinan ulkomaiset investoinnit tulevat jatkumaan – Kiinan oman kasvun turvaaminen vaatii sitä. Mutta Kiina harkitsee entistä tarkemmin mihin ja miten se sijoittaa. Asenteet kiinalaisia investointeja kohtaan ovat muuttumassa varovaisemmiksi Euroopassa ja USA:ssa. Huawei-skandaali on vain jäävuoren huippu. Toisaalta Euroopassa ja USA:ssa ei voida eikä haluta kääntää selkää Kiinalle kauppa- ja investointikumppania, mutta entistä enemmän esille nousee vastavuoroisuus.

Suomen panostettava Kiina-suhteisiin, mutta järjellä. Meidän on syytä jatkaa ja kehittää kauppa- ja investointisuhteita Kiinan kanssa, mutta sinisilmäisiä meidän ei myöskään pidä olla. Kiina on suurvalta, jossa politiikka ja talous kulkevat käsi kädessä.

Timo Vuori, maajohtaja, Kansainvälinen kauppakamari ICC Suomi

 

Kauppasotien tuoksinassa maailman johtavien talouksien kesken on herätty kantamaan huolta sääntöpohjaisen kansainvälisen kaupan tulevaisuudesta. Vihdoin monenkeskisen kauppajärjestelmän ja sen vartijan Maailman kauppajärjestö WTO:n remontti saattaa onnistua, sillä sitä vaatii USA:n ja EU:n ohella nyt myös Kiina.

Yritysten kauppa-, rahoitus-, tuotanto- ja hankintaverkostojen kansainvälistyminen on lisännyt maiden keskinäistä riippuvuutta, mutta sen sääntely on yhä kansallisista. Kauppasodilla ei epäreilua kauppaa eikä epätervettä kilpailua kitketä. Se vaatii toimivan WTO:n, joka kehittää tehokkaasti kaupan sääntöjä ja ratkaise kiistoja. Nyt on aika uudistaa toimivan vapaakaupan vartija WTO.

Maailmansodan rauniolta kauppaa vapauttamaan. Vuonna 1995 perustettu, tänä päivän 164 jäsenmaata kattava Maailman kauppajärjestö WTO on historiansa vanki. Maailman sotien jälkeen tullien alentaminen sujui hyvin aina 1940-60-luvuilla niin sanotuissa GATT-neuvotteluissa, aluksi USA:n ja 22 muun maan johdolla. Samalla vahvistettiin rauhaa ja hyvinvointia 1930-luvun nationalismin ja maailmansotien jälkeen. Myös Euroopassa syntyi ajatukset talousyhteistyöstä, jonka johti nykyiseen Euroopan unioniin.

Mutta vaikeudet alkoivat, kun kauppaneuvotteluissa tullien ohella esille nousivat kansallisesti arkaluonteiset asiat, kuten julkiset hankinnat, palvelut sekä maatalous- ja tekstiilituotanto. Uruguayn kierroksen nimellä GATT-neuvotteluita käytiin jopa vuodet 1986-1994. Lopulta 125 maan kesken löydettiin sopu, joka merkittävästi avasi markkinoita sekä vauhditti globalisaatiota.

WTO jäänyt maailman talouden ristiriitojen jalkoihin. Uruguayn kierroksella päätettiin perustaa vuonna 1995 Geneveen pysyvä kauppaneuvotteluelin eli Maailman kauppajärjestö WTO, jonka tuli kehittää kaupan sääntöjen kehittäminen, ratkaista riitoja ja auttaa kehitysmaita.

WTO:n synty ei poistanut kansainvälisen kaupan kehittämiseen liittyviä näkemyseroja eri maiden kesken. Läntiset teollisuusmaat vaativat tavara- ja palvelukaupan vapauttamista, tervettä kilpailua sekä investointien ja IPR-oikeuksien suojaa. Kehitysmaat kaipaavat yhä tulleja suojaamaan kansallista taloutta, mutta haluavat mukaan maatalouskauppaan. Kiina, Intia, Brasilia ja muut nousevat taloudet varjelevat yhä omia markkinoitaan sekä tasapainottelevat etujaan teollisuus- ja kehitysmaina.

Vuonna 2001 aloitettu, ensimmäiset WTO-kauppaneuvottelut nimeltään Dohan kierros on yhä kesken eikä sen onnistumiseen enää uskota. Vuonna 2013 saavuttiin laiha sopu Balin ministerikokouksessa tullauksen ja kauppamenettelyiden helpottamisesta. Viime vuosina WTO:n tärkeimmäksi tehtäväksi onkin jäänyt WTO/GATT-sopimusten noudattamisen valvonta ja niitä koskevien riitojen ratkaisu sekä kehitysmaiden auttaminen.

Merkittävimpänä WTO-saavutuksen voidaankin pitää Kiinan liittymistä WTO-jäseneksi vuonna 2001 ja Suomen kannalta myös Venäjän WTO-jäsenyyttä vuonna 2012. Tätä kautta Kiina ja Venäjä ovat sitoutuneet kehittämään kansallista sääntelyään WTO-sääntöjen mukaiseksi. Samalla USA, EU ja muut WTO-maat ovat voineet WTO:n riidanratkaisun kautta valittaa Kiinan ja Venäjän kaupan esteistä. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt näitä eri tavoin yhä käyttämään epäterveitä kauppatapoja.

WTO on niin toimiva kuin jäsenmaat sen haluavat. Jos valtiot haluavat, että WTO onnistuu globaalin talouden hallinnassa, on sen päätöksentekoa tehostettava. Nykyinen yksimielisyysvaatimus on kohtuuton. Yksi maa voi kaataa 163 muun maan tahdon. WTO:n työn kohteeksi on otettava globaalissa taloudella olennaisia, mutta jollekin maille arkaluonteisiakin aiheita. Vaikeissa asioissa on voitava edetä asiasta kiinnostuneiden maiden kanssa kuten nyt toimitaan sähköisen kaupan sääntelyssä. Riidanratkaisussa yhden jäsenmaiden poliittiset intressit eivät saa sekoita WTO-mekanismeja.

Vastuu ajan tasalla olevista kansainvälisestä kaupan säännöistä, niiden valmistelun läpinäkyvyydestä sekä WTO:n roolista siinä on aina WTO:n 164 jäsenmailla. WTO on niin toimiva ja tehokas kuin sen jäsenmaata sen haluavat olevan. Myös yrityselämän ja kansalaisjärjestöjen on annettava panoksensa WTO:n kehittämiseksi. Globalisaation hallinta vaatii välillä kansallisista intresseistä joustamista.

Timo Vuori

Kirjoittaja on Kansainvälisen kauppakamarin maajohtaja, Keskuskauppakamarin johtaja ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean jäsen –

Presidentti Trumpin kauppapoliittiset uhkaukset ovat tämän vuoden aikana käynnistäneet kaupanrajoitusten kierteen, joka ei vielä ole ohitse, mutta on suvantovaiheessa.

Viime aikoina toimet ja vastatoimet ovat keskittyneet USA:n ja Kiinan väliseen kauppapoliittiseen kädenvääntöön. Eri tuotteita koskevia tulleja on uhattu korottaa ja markkinoillepääsyä rajoittaa, mutta toistaiseksi kauppasota maiden välillä ei ole roimahtanut täyteen liekkiin. Molemmat maat ymmärtävät maiden kaupan keskinäisen riippuvuuden.

Euroopan unioni ja Suomi välttyivät toistaiseksi USA:n alumiini- ja terästulleilta, mutta tämänkään asia ei ole loppuun käsitelty. USA lykkäsi vain määräajaksi toimia EU:a kohtaan. Toivoa sopii, että järki voittaa USA:n ja EU:n jatkoneuvotteluissa, koska Euroopan teräs ei ole mikään uhka USA:lle.

Kaiken takana on Kiina

Todellinen uhka läntisille teollisuusmailla on lopultakin Kiina, joka on taitavasti – osin aggressiivisestikin – vallannut kansainvälisiä markkinoita teräs- ja muissa tuotteissa. Kiina pelaa kansainvälisessä kaupassa mielellään kaksilla korteilla. Se korostaa taloutensa nuorta ja kehittyvää luonnetta, mikä Kiinan mukaan oikeuttaa sen vaatimaan entistä parempaa markkinoille pääsyä läntisille markkinoille, mutta samaan aikaan suojelemaan omia kotimarkkinoitaan kilpailulta.

Oikeastaan presidentti Trumpin hallinnon kauppapoliittinen aggressiivisuus on ensimmäinen todellinen yritys haastaa Kiina ja sen toimintatavat. Trumpin hallinnon toimintatapoja voidaan perustellustikin arvostella, mutta aivan ilman syytä USA ei ole liikkeellä Kiinan kovistelijana ja kansainvälisen kaupan tasavertaisempien kilpailuedellytysten vaatijana.

Eurooppa onnistunut oivasti

Euroopan unioni on toistaiseksi pystynyt keskittymään uusien markkinoiden avaamiseen eurooppalaisille yrityksille uusilla kauppasopimuksilla. EU:sta on kasvamassa avoimen, sääntöpohjaisen kaupan käynnin ja terveen kilpailun priimusmoottori aikana, jolloin USA lähinnä keskittyy haastamaan vanhoja kauppajärjestelyitä ja kyseenalaistamaan uusiakin. Kauppasopimukset Kanadan, Japanin ja Meksikon kanssa ovat erinomaisia saavutuksia EU:lta. Ne avaavat uusia markkinoita myös suomalaisillekin yrityksille. Vientivetoisena maana Suomi on pääsääntöisesti voittaja kaikissa uusissa kauppajärjestelyissä.

Euroopan unionin on syytä jatkaa avointa ja yhteistyöhakuista kauppapolitiikka sekä varmistaa toimivat kauppasuhteet jatkossakin kaikkiin ilmansuuntiin Kiina ja USA mukaan lukien. Kauppasota ei kuitenkaan ole vielä ohitse millään rintamalla. USA:n ja Kiinan kädenvääntö voi jatkua vielä pitkään eri tavoin. Suomelle se on huono uutinen, sillä Kiinan ja USA:n kaupan merkitys on Suomelle tärkeä ja kaikki kauppapoliittiset kitkat voivat myös suoraan tai epäsuoraan vaikuttaa Suomen ulkomaankauppaan.

Kaikki kauppasodat uhka Suomelle

Suomen on syytä toivoa, että EU–Kiina-kauppasuhteet ja pelisäännöt kehittyvät suuntaan, joka karsii päästödumppausta ja korruptiota sekä täten suosii avointa ja tervettä kilpailua eli suomalaisia yrityksiä. Meidän on myös syytä toivoa, että EU–USA-suhteissa ei sorruta terästullien tai muiden tullien nostamiseen. Jos EU–USA-kauppasuhteita aidosti halutaan kehittää, niin silloin meilläkin pitää olla rohkeutta palata takaisin TTIP-neuvottelupöytiin. Käynnissä olevat neuvottelut ovat aina paras tapa välttää poliittisia ylilyöntejä ja yllätyksiä kauppakumppanien kesken.

Kauppasodat eivät ole vielä ohitse, mutta merkkejä ”välirauhasta” on ilmassa. Toivottavasti myös lopullisesta ”aselevosta” kaikkien kumppanien kesken syntyy yksimielisyys lähiaikoina.

Kirjoittaja on Timo Vuori – Kansainvälisen kauppakamarin ICC Suomen maajohtaja

 

 

Talous kääntyi sittenkin: Vuosi 2017 on käänteentekevä vuosi. Vuosien taantuman jälkeen talous piristyi lopulta Suomessa Euroopan vanavedessä. Talouskasvu yllätti taas talouskasvua ammatikseen seuraavat asiantuntijat. Talouskasvu tuntuu väistämättä myös Suomen viennin kasvussa. Sen sijaan kotimaiset investoinnit ja kulutus ovat vasta varovaisesti elpymässä. Suomen talouden pyörät ovat pikkuhiljaa alkamassa todenteolla pyöriä. Mutta jo nyt talousennusteet kertovat, että ensi vuoden jälkeen talouskasvu tasaantuu. Pääsimme jälkijunassa globaalin talouskasvun kyytiin, toivottavasti emme putoa ensimmäisten joukossa sieltä pois.

Uudet poliittiset puhurit tuulevat: Nihkeät talouskasvun vuodet poikivat erilaisia poliittisia trendejä, joiden satoa nyt korjataan. Populismin ja nationalismin kasvun juuret ovat kansalaisissa, jotka kokevat tulleensa väärinkohdelluiksi ja jääneensä jalkoihin. Työpaikan ja yrityksen menettäminen tai sen uhka luo epävarmuutta, joka näkyy myös poliittisessa käyttäytymisessä. Ajatellaan, että vanhaan ja turvalliseen maailmaan voidaan palata maan rajoja sulkemalla, omaa kansallista, osin taantuvaakin taloutta suojelemalla. Tästä maaperästä kumpuaa Brexit, Le Pen, Trump … Tämän ilmiön kanssa päättäjät myös yrityselämä saa sopeutua toimimaan – tavalla tai toisella. Globalisaatio- ja EU-kriittisyys ei katoa ”vaikeat asiat maton alle lakaisemalla”.

Globaali yritys vs lokaali yhteiskunta: Yrityselämän näkökulmasta viime vuosien johtopäätöksenä on, että yritystoiminta näyttää kehittyvän entisestään yhä globaalimmaksi, mutta poliittinen päätöksenteko ja sääntely taas kohti lokalisuutta. Esimerkkinä Maailman kauppajärjestö WTO:n ja Yhdistyneiden kansakuntien YK:n tehottomuus oikeasta saada aikaiseksi uusia pelisääntöjä globalisaatioon. Ratkaisua haetaan kahdenvälisistä ja alueellisista yhteistyöhankkeista. Sääntelyn sirpaloituminen luonnollisesti tuo uusia haasteita yritysten liiketoiminnan sääntelyn hahmottamiseksi. Sääntelyn ohella on korostumassa myös yritystoiminnan läpinäkyvyys ja vastuullisuus osana yhteiskuntaa. Verokeskustelu on esimerkki tästä. Yrityselämään kohdistuu aivan uudenlaisia odotuksia ja paineita.

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa yrityselämälle ja miten Kansainvälinen kauppakamari ICC siihen on reagoimassa?

Mikä ei ole hyvä yhteiskunnalle, ei ole hyvä yritykselle: Tämä vaatii sitä, että yrityselämän on entistä aktiivisemmin puhuttava toimivan vapaakaupan, terveen kilpailun ja avoimen markkinatalouden puolesta. Yrityselämä ei saa syyllistyä tukemaan populistisia ja nationalistisia linjauksia, koska ne enemmin tai myöhemmin ovat pahaksi yhteiskunnalle. Ja mikä ei ole hyvä yhteiskunnalle, ei voi olla myöskään hyvä yrityksille, kuten jo 1920-luvulla ICC:n puheenjohtajana toiminut, IBM:n pääjohtaja Thomas Watson totesi. Meidän on pystyttävä uskottavasti ja faktapohjalta perustelemaan, miksi toimiva kaupankäynti hyödyttää kansalaisia ja yhteiskuntaa. Tämä asia näyttää unohtuneen useilta toimijoilta useiden vuosikymmenten vahvan kansainvälistymisen aikana.

Yritys yhteiskunnassa: Yrityselämä joutuu myös entistä vahvemmin arvioimaan omaa roolinsa yhteiskunnallisten haasteiden ja niiden ratkaisujen luomisessa, olipa kyse ympäristöteknologian hyödyntämisestä energiatehokkuudessa tai vesihuollossa, olipa kyse vastuusta työoloista ja lahjonnan kitkemisestä tuotanto- ja hankintaketjuissa, olipa kyse verojen maksamisesta voimassaolevien normien pohjalta. Yrityksissä on myös syytä ymmärtää, ettei aina riitä, että ”tekee oikein sääntöjen mukaan”, vaan että ”tekee tavalla joka myös vastaa yleistä oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta” yrityksen vaikuttamisvallan rajoissa. Yritysten keskeisin tehtävä jatkossakin on menestyksekkään liiketoiminnan toteuttaminen. Mutta hyvä ja taloudellisestikin kannattava liiketoiminta ottaa jatkossa huomioon entistä paremmin ympäröivän yhteiskunnan odotukset.

Edelläkävijyyttä kaivataan: Yritysten ei ole syytä yksin kohdata kaikkia kansainvälisessä toimintaympäristössä tapahtuvia haasteita. Kansainvälinen kauppakamari ICC on jo yli 90 vuoden ajan meillä ja maailmalla tarjonnut yrityselämälle ekosysteemin luoda yhteisiä kannanottoja ja pelisääntöjä näihin haasteisiin. Niinpä Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n strategiaa päivitettiin osuvasti syksyllä 2017 ja tältä pohjalta työtä on tarkoitus jatkaa kansainvälisesti ja kansallisesti vuodesta 2018 eteenpäin. Uudessa strategiassa korostetaan, että kaikessa tekemisessä tavoitteena on oltava kestävän kasvun edistäminen. Tämä koskee niin sääntelyyn liittyvää edunvalvontaa kuin yrityselämän omaa itsesääntelyä. Varmasti jatkossakin kauppa- ja kilpailupolitiikka ovat vaikuttamisen keskiössä, mutta ottaen huomioon myös ekologiset ja sosiaaliset seikat entistä paremmin. Varmasti jatkossakin kauppaprosessien – maksutapojen, toimitusehtojen ja sopimusmallien – pelisääntöjen kehittämien sekä vastuullisen yritystoiminnan – lahjonnanehkäisystä markkinointiin – suositusten laatiminen on ICC:n itsesääntelyn keskiössä. Mutta entistä ennakkoluulottomammin joudumme ottamaan huomioon nopeasti muuttuvan toimintaympäristön odotukset.

Uskon ja toivon, että uudistettu ICC:n strategia vahvistaa ICC:n aitoa edelläkävijyyttä yrityselämän ennakkoluulottomana vaikuttajana ja toimijana. Mikä ei ole hyvä yhteiskunnalle, ei voi olla hyvä yrityksille. Lopuksi haluan kiittää suomalaisia ICC-jäsenyrityksiä ja -organisaatioita yhteistyöstä ja tuesta 2017. Jatkamme työtä 2018 täysillä paremman maailman puolesta!

Kirjoittaja Timo Vuori on Kansainvälisen kauppakamarin ICC Suomen maajohtaja