Timo Vuori
Kanadan ja EU:n kauppasopimus saatiin monimutkaisten poliittisten vääntöjen jälkeen eteenpäin. Erilaisin poliittisin julistuksin luvattiin Vallonialle ja muille CETA-kriitikoille, että näiden huolet otetaan huomioon.
Käytännössähän Vallonian CETA-vastarinnassa ei ollut kysymys itse Kanadan ja EU:n kaupan esteiden karsimisesta, vaan katkeroituneen alueen huolista globalsiaatiossa hetkellä jolloin Catepillar oli lopettanut tuootantolaitoksen alueella ja useita satoja henkilöitä jäänyt työttömäksi. Paikalliset poliitikot näkivät tilaisuutensa tulleen saada lisää huomiota alueen ongelmille niin Belgiasssa kuin EU:ssa.
No nyt CETA sopimus vihdoin etenee EU-päätöksenteossa ja kansallisessa hyväksymisessä 28 EU-maassa. Samalla herää keskustelu EU:ssa, millaista kauppapolitiikka ja miten se voi tehokkaasti harjoittaa. Toisaalta EU:n kauppakumppanit ovat huolestuneita, voiko EU:n kanssa sovittuun lopulta luottaa. Miksi neuvotella EU:n kanssa 8 vuotta kauppasopimuksesta, jos joku alueparlamentti voi sen kampittaa?
CETA-keskustelu ja -prosessi on varmastikin hyödyllinen harjoitus EU:lle ja sen 28 jäsenmaalle, koska kauppapolitiikka on varsin uusi yhteinen politiikka, jossa ensisijainen valta on komissiolla, ministerineuvostolla kja Euroopan parlamentilla, ei alueellisilla parlamenteilla.
CETA valmistaa EU:ta ja jäsenmaita paremmin TTIP-neuvotteluiden sujuvaan loppuun vientiin ja hyväksymisprosessiin. Eli CETA voi kääntyä vielä EU:ssa iloksi – ei vain taloudellisesti, vaan myös poliittisesti!
