Kauppasotien tuoksinassa maailman johtavien talouksien kesken on herätty kantamaan huolta sääntöpohjaisen kansainvälisen kaupan tulevaisuudesta. Vihdoin monenkeskisen kauppajärjestelmän ja sen vartijan Maailman kauppajärjestö WTO:n remontti saattaa onnistua, sillä sitä vaatii USA:n ja EU:n ohella nyt myös Kiina.
Yritysten kauppa-, rahoitus-, tuotanto- ja hankintaverkostojen kansainvälistyminen on lisännyt maiden keskinäistä riippuvuutta, mutta sen sääntely on yhä kansallisista. Kauppasodilla ei epäreilua kauppaa eikä epätervettä kilpailua kitketä. Se vaatii toimivan WTO:n, joka kehittää tehokkaasti kaupan sääntöjä ja ratkaise kiistoja. Nyt on aika uudistaa toimivan vapaakaupan vartija WTO.
Maailmansodan rauniolta kauppaa vapauttamaan. Vuonna 1995 perustettu, tänä päivän 164 jäsenmaata kattava Maailman kauppajärjestö WTO on historiansa vanki. Maailman sotien jälkeen tullien alentaminen sujui hyvin aina 1940-60-luvuilla niin sanotuissa GATT-neuvotteluissa, aluksi USA:n ja 22 muun maan johdolla. Samalla vahvistettiin rauhaa ja hyvinvointia 1930-luvun nationalismin ja maailmansotien jälkeen. Myös Euroopassa syntyi ajatukset talousyhteistyöstä, jonka johti nykyiseen Euroopan unioniin.
Mutta vaikeudet alkoivat, kun kauppaneuvotteluissa tullien ohella esille nousivat kansallisesti arkaluonteiset asiat, kuten julkiset hankinnat, palvelut sekä maatalous- ja tekstiilituotanto. Uruguayn kierroksen nimellä GATT-neuvotteluita käytiin jopa vuodet 1986-1994. Lopulta 125 maan kesken löydettiin sopu, joka merkittävästi avasi markkinoita sekä vauhditti globalisaatiota.
WTO jäänyt maailman talouden ristiriitojen jalkoihin. Uruguayn kierroksella päätettiin perustaa vuonna 1995 Geneveen pysyvä kauppaneuvotteluelin eli Maailman kauppajärjestö WTO, jonka tuli kehittää kaupan sääntöjen kehittäminen, ratkaista riitoja ja auttaa kehitysmaita.
WTO:n synty ei poistanut kansainvälisen kaupan kehittämiseen liittyviä näkemyseroja eri maiden kesken. Läntiset teollisuusmaat vaativat tavara- ja palvelukaupan vapauttamista, tervettä kilpailua sekä investointien ja IPR-oikeuksien suojaa. Kehitysmaat kaipaavat yhä tulleja suojaamaan kansallista taloutta, mutta haluavat mukaan maatalouskauppaan. Kiina, Intia, Brasilia ja muut nousevat taloudet varjelevat yhä omia markkinoitaan sekä tasapainottelevat etujaan teollisuus- ja kehitysmaina.
Vuonna 2001 aloitettu, ensimmäiset WTO-kauppaneuvottelut nimeltään Dohan kierros on yhä kesken eikä sen onnistumiseen enää uskota. Vuonna 2013 saavuttiin laiha sopu Balin ministerikokouksessa tullauksen ja kauppamenettelyiden helpottamisesta. Viime vuosina WTO:n tärkeimmäksi tehtäväksi onkin jäänyt WTO/GATT-sopimusten noudattamisen valvonta ja niitä koskevien riitojen ratkaisu sekä kehitysmaiden auttaminen.
Merkittävimpänä WTO-saavutuksen voidaankin pitää Kiinan liittymistä WTO-jäseneksi vuonna 2001 ja Suomen kannalta myös Venäjän WTO-jäsenyyttä vuonna 2012. Tätä kautta Kiina ja Venäjä ovat sitoutuneet kehittämään kansallista sääntelyään WTO-sääntöjen mukaiseksi. Samalla USA, EU ja muut WTO-maat ovat voineet WTO:n riidanratkaisun kautta valittaa Kiinan ja Venäjän kaupan esteistä. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt näitä eri tavoin yhä käyttämään epäterveitä kauppatapoja.
WTO on niin toimiva kuin jäsenmaat sen haluavat. Jos valtiot haluavat, että WTO onnistuu globaalin talouden hallinnassa, on sen päätöksentekoa tehostettava. Nykyinen yksimielisyysvaatimus on kohtuuton. Yksi maa voi kaataa 163 muun maan tahdon. WTO:n työn kohteeksi on otettava globaalissa taloudella olennaisia, mutta jollekin maille arkaluonteisiakin aiheita. Vaikeissa asioissa on voitava edetä asiasta kiinnostuneiden maiden kanssa kuten nyt toimitaan sähköisen kaupan sääntelyssä. Riidanratkaisussa yhden jäsenmaiden poliittiset intressit eivät saa sekoita WTO-mekanismeja.
Vastuu ajan tasalla olevista kansainvälisestä kaupan säännöistä, niiden valmistelun läpinäkyvyydestä sekä WTO:n roolista siinä on aina WTO:n 164 jäsenmailla. WTO on niin toimiva ja tehokas kuin sen jäsenmaata sen haluavat olevan. Myös yrityselämän ja kansalaisjärjestöjen on annettava panoksensa WTO:n kehittämiseksi. Globalisaation hallinta vaatii välillä kansallisista intresseistä joustamista.
Timo Vuori
Kirjoittaja on Kansainvälisen kauppakamarin maajohtaja, Keskuskauppakamarin johtaja ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean jäsen –
