Suomen talouskasvun käyrät osoittavat kaikilla mittareilla ylöspäin. Viennin ohella myös investoinnit ovat elpymässä. Suomella menee pitkästä aikaa taloudessa hyvin. Vuoden 2008 jälkeen taloudessamme on taas orastavaa toivoa.
Mutta samanaikaisesti maailmantalouden yllä leijuu erilaisia uhkaavia pilviä. Poliittinen epävarmuus ja epävakaus on valitettavasti kasvussa. G20-huippukokous osoitti eri suurmaiden ja näiden johtajien näkemyseroja. Venäjä on Venäjä, Kiina luo uudelleen nahkaansa, mutta ennen kaikkea USA on näyttämässä uudet kasvonsa.
Euroopan ja Suomen kannalta huolestuttavaa on pitkäaikaisen liittolaisen ja kumppanin, USA:n politiikan häilyvyys. Presidentti Trump on tuonut uudenlaisen poliittisen kulttuuriin, joka näkyy myös USA:n linjauksissa. Ei Trumpia yksin voi syyttää asiasta, sillä USA:ssa on jo pidempää ollut käynnissä etääntyminen Euroopasta. USA:ssa yhä harvemmalla kansalaisella on eurooppalaiset sukujuuret, mikä ei voi olla näkymättä maan politiikassa jatkossa. Latinalainen Amerikka ja Aasia ovat Amerikalle yhä tärkeämpi kumppaneita, joiden jalkoihin Eurooppa voi jäädä.
Euroopalle tämä tarkoittaa tarvetta ottaa entistä vahvemmin itse vastuuta maanosan turvallisuudesta, varmistaa talouden toimivuus sekä toimia myös aktiivisemmin myös globaalisti. Tämä vain vaatii vahvaa ja yhteistä 28/27 EU-maan yhteistä tahtotilaa ja tekemistä. Brexit ja EU:n tulevaisuushankkeet vievät vain valitettavasti nyt EU:n ajan, kun pitäisi olla aktiivinen kansainvälisissä poliittisissa ja taloudellisissa suhteissa.
Suomen kannalta geopolitiikan muutokset voivat aina luoda uudenlaisia uhkakuvia. Suurmaiden etupiirijaot ja lehmän kaupat eivät yleensä ole meitä palvelleet. Suomi saa jatkossakin varautua siihen että meidän on taitavasti hoidettava poliittiset ja taloudelliset suhteen itään ja länteen riippumatta siitä, millainen päämies kussakin maassa vaikuttaa. Samalla Suomen kannalta oli elintärkeätä varmistaa, että Euroopan unionin toimintakyky ja yhteistyö sekä sen tehokkuus paranevat.
Meidän on oltava aktiivisesti mukana luomassa uutta EU:a eikä vain odottamassa, mitä Berlinissä tai Pariisissa asiasta linjataan. Vain aktiivisella vaikuttamisella voimme varmistaa ettei integraatio lähde aivan väärään suuntaan. Samalla kaivataan nykyistä aktiivisempaa kansallista EU-keskustelua nykyisestä tilanteesta ja tulevista odotuksistamme.
EU-debaattia ei pidä jättää Euroopan parlamentin jäsentemme yksinoikeudeksi. Kaikilla eduskunnan jäsenillä on oltava valmius keskusteluun ja näkemys tulevasta. Myös hallituksessa pääministerin johdolla on aktiivisesti keskustelua ja varauduttava tulevaan. Sama koskee elinkeinoelämää ja kansalaisyhteiskuntaa. Olemme viime vuosina passivoituneet EU-keskustelussa.
Poliittisella epävakaudella on aina vaikutusta myös talouteen. Täytyy vain toivoa, ettei sen lisääntyminen tule tyrehdyttämään talouden kasvua maailmalla ja Euroopassa juuri kun me Suomessa pääsimme siihen mukaan. Aktiivisella poliittisella vaikuttamisella voimme vahvistaa talouden vakautta Euroopassa, samalla maailmassa sekä meillä.
Kirjoittaja Timo Vuori on Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n maajohtaja, Keskuskauppakamarin johtaja ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean jäsen.
